Olen nyt odottanut pian vuoden. Olen odottanut, että nuo raskausaikana tulleet kilot häipyisivät itsestään. Ainahan sanotaan, että imetys sitten vie ne raskauskilot. Täydellistä roskaa! Olen imettänyt molempia lapsiani yhteensä 2 vuotta ja 2 kuukautta. Imetysaikana painoni ei todellakaan ole pudonnut, pikemminkin olen saanut taistella sen nousemista vastaan.

Ensimmäinen lapseni täyttää pian kolme ja kuopus on pian vuoden. Kolme vuotta sitten painoin 63 kiloa. Toisen raskauteni alkaessa painoa oli 66 kg ja nyt sitä on reilusti yli 70 kiloa. Tarkan lukeman saatte huomenna aamulla. Apua! Veikkaisin painoni olevan noin 74 kg ja se tarkoittaisi sitä, että synnytyslaitokselta kotuduttuani olen onnistunut karistamaan peräti 3 kiloa. Takana on kuusi kuukautta täysimetystä ja pian kuusi kuukautta osittaista imetystä. Että se siitä imetyksen laihduttavasta vaikutuksesta. Täyttä roskaa!

Imetyksen lisäksi juoksen. Juoksemisen vasta kuvittelisi laihduttavan. Roskaa sekin! MItä enemmän juoksen, sitä enemmän haluan syödä! Harrastan maratonjuoksua. Olen juossut muutaman maratonin. Ensi viikonloppuna on edessä perinteinen Tukholman maraton. Se on ensimmäinen maraton kuopuksen syntymän jälkeen. Kunto on nyt varsin huono, joten tuskin pääsen maaliin, mutta kai se on yritettävä sinnitellä edes puolimatkaan. Kuulette siitä sitten myöhemmin.

Imetys ja juokseminen eivät ole kiloja vieneet. Herää tietenkin kysymys, kuinka se sitten oikein on mahdollista. On kai katsottava totuutta silmiin ja todettava, että ruoka maistuu varsin hyvin. Erityisesti sokeri ja muutkin hiilarit ovat suosikkeja. Karkit, pullat, jätskit yms. herkut kuukuvat lähes päivittäiseen ruokavalioon. Jos saan sinniteltyä kaksi päivää ilman herkkuja, olen jo suuri sankari. Leipä maistuu myös erittäin hyvin. Tänäänkin aamulla meni huomaamatta neljä leipää ja iltapäivällä pari lisää. Siihen perään vielä ehkä viisi näkkäriä juustolla :o

Sokerin himo on ihan kamala! Tietääkö kukaan mitään hyvää keinoa sen hillitsemiseksi?

Huomenna aloitan uuden elämäni, joka on paluu siihen normaaliin minääni. Palaan sellaiseksi, kuin olin ennen lapsia. SIlloin en todellakaan mättänyt ruokaa kaksin käsin, enkä ollut tällaisessa sokerikoukussa. En usko ihmedieetteihin (mutta jos tämä ei auta, tulen sellaiseen turvautumaan) ja tässä on uuden vanhan elämäni säännöt:

- Yksi herkkupäivä viikossa (silloin voi sydä ihan mitä haluaa). Tämä pitää minut järjissäni ja estää repsahdukset.

Kuusi päivää viikossa:

- Puuroa aamiaiseksi

- Nopeat hiilarit (vaalea leipä, peruna, pasta, riisi, sokeri yms.) mahdollisimman vähillä

- Ei kahviloiden ihania täytettyjä leipiä

- Joka päivä jotain liikuntaa

Ei luulisi olevan kovin vaikeaa? Huomenna aloitan. Kirjoittelen aamulla lähtöpainon. Jos löydän jostain mittanauhan, voin myös mittailla vatsaa yms.